Tämän esseen on tarkoitus tarkastella sitä, miten hyvin seurakunnissa noudatetaan Raamatun periaatteita kokonaisvaltaisesti eikä vain valikoiden.
Koska olen ollut itse mukana seurakuntien ja uskovien toiminnassa melko pitkään, olen saanut jonkinlaista tuntumaa siihen, mitä näissä piireissä oikein on tapana tehdä. Kuten moni muukin uskosta osaton tai vähemmän vakaasti uskova olen alkanut huomaamaan seurakuntien toiminnassa sellaisia piirteitä, että Raamattua noudatetaan valikoiden.
Mitä on laupeus? Hyväsydämisyyttä, ystävällisyyttä, nöyryyttä ja ennen kaikkea alttiutta auttaa muita. Raamatun kertomus ryöstetyksi tullutta miestä auttaneesta laupiaasta samarialaisesta antaa ihan hyvän esimerkin siitä, mitä laupeus on.
Toukokuussa 2005 kun Veikko Hursti kuoli, IRC:n kanavalla #ateismi keskusteltiin hänestä. Ylistin hurstia siitä, miten hän auttoi köyhiä pyyteettömästi eikä suinkaan vain saarnannut evankeliumia. Minusta oli yllättävää se, että suurin osa muistakin kanavan henkilöistä suhtautui häneen erittäin myönteisesti. Miksi näin? Koska hän teki teoillaan sitä, mistä muut tuskin edes puhuivat. Suomen sadan suurimman henkilön äänestyksessä Hursti tulikin sijalle 20.
Minkälaisista asioista seurakunnissa saarnataan? Ainakin niissä karismaattisissa piireissä (mm. helluntailaiset ja vapaakirkolliset), joissa itse liikuin, saarnattiin melko paljon uhreista (rahan antamisesta seurakunnalle), ilosta, Pyhän Hengen voimasta ja vastaavasta. Puhuttiinko köyhien tai masentuneiden auttamisesta? Mieleeni ei ole jäänyt, että olisi juurikaan. Kertooko tämä jostakin jotain?
Muistelen kuulemiani lauluja, mitä näissä seurakunnissa on laulettu. Eräs varsin suosittu artisti on Undivided Hearts (aiemmin Petri Kosonen & band). Heidän kappaleidensa sanoitukset ovat tekijänoikeussuojattuja, joten en voi tarkistaa, millaista niiden sisältö on. Muistelen kuitenkin, että toistuvia teemoja ovat ilo Herrassa ja pyhitys (Herralle enemmän kelpaavaksi tuleminen). Myös siitä lauletaan, miten Jeesusta näytetään rohkeasti maailmalle ja viedään sanomaa hänestä. Mutta lauletaanko heikkojen auttamisesta? En ainakaan muista.
Tunnen erään henkilön, jolla on häntä hieman nuorempi sisko. Kun tämä henkilö pyytää siskoltaan rahaa lainaksi, tämä yleensä kieltäytyy ja kuulemani mukaan usein melko tylysti. Kerran kyseessä oleva henkilö lainasi siskolleen 50 € rahaa. Myöhemmin hänellä itsellään oli tarve rahalle, ja hän pyysi siskoaan maksamaan velkansa takaisin. Tämä vastasi mihin sä sitä rahaa tarttet?
, ja tarkoittamani henkilö loukkaantui.
Toinen näistä henkilöistä opiskelee raamattukoulussa, toinen ei ole selkeästi uskossa. Arvaa: kumpi on kumpi? Jos arvasit, että sisko opiskelee raamattukoulussa, niin arvasit oikein.
Jos jeesus tulisi nyt, kehuisiko hän seurakuntaa siitä, että ne ovat muistaneet iloita Herrassa Raamatun mukaisesti? Vai sanoisiko hän kenties jotain tyyliin Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden
?
Tutustuin aikoinaan Operaatio Joosua -nimisessä aktiossa erääseen henkilöön, josta tuli vähitellen ystäväni. Myöhemmin kun luovuin uskosta, emme tietenkään enää tavanneet niin usein ja yhteydenpito väheni. Sen tiesin kuitenkin, että hän meni Nokian raamattukouluun opiskelemaan.
Erään kerran hän lähetti tuttavapiirilleen sähköpostia, jossa pyysi rukoilemaan ja allekirjoittamaan vetoomuksen sen puolesta, ettei Jerusalemissa järjestettäisi maailmanlaajuista homoseksuaalien konferenssia. En ota kantaa itse tähän asiaan, mutta hänen asenteensa järkytti minua pahasti. Hän antoi ymmärtää homojen olevan saastaisia ja heidän elämäntapansa sodomalainen. Kirjoitin hänelle suvaitsevaisuudesta, ja hänen vastauksensa oli (se tyypillinen) "rakastan ihmistä mutta vihaan syntiä". Olin kyllä jo aiemmassa viestissäni huomauttanut hänelle siitä, että tämä on usein vain kuollut fraasi.
Itse ainakin uskon, että se, mitä henkilö tekee, painaa enemmän kuin se, mitä hän sanoo. Tässä tapauksessa kyseinen henkilö sanoo rakastavansa homoja, mutta muuten puheessaan kutsuu heitä kaikenlaisilla halventavilla nimityksillä. Kumpihan mahtaa kertoa enemmän henkilön oikeasta asenteesta homoja kohtaan?
Eräs monia ärsyttävä piirre uskovissa on se, että evankeliumia saatetaan viedä eteenpäin olemalla täysin piittaamattomia ajasta, paikasta ja yleisistä sovinnaisuussäännöistä. Tämä tunnetaan monien uskovienkin piirissä aktioterrorismin nimellä, eikä siis ole suinkaan kaikkien uskovien tai edes karismaatikkojen yhteinen piirre. Tällaiselle toiminnalle on tyypillistä esimerkiksi megafonin käyttö, ristin kanto, julistavat vaatteet ja traktaattien eli pienten lehtisten jako.
Syyllistyin aikoinaan tähän itsekin. Eräs niistä asioista, joita kadun tehneeni, oli eräällä matkalla aktioon. Oli hauskaa jakaa Jumalan sanaa, ja sitähän piti jakaa jokaiselle ja joka paikassa. Huoltoasemalla pysähtyessämme kävin sujauttamassa muutaman evankelioivan lehtisen tarjotinpinon tarjottimien väliin. Eräs asiakas katsoi aika pitkään, muttei sanonut mitään. Häpesin kyllä jälkikäteen omaa ylimielisyyttäni.
Mikä tällaista toimintaa vaivaa? Ainakin jonkinlainen ylimielisyys. Monesti tällaista työtä tekevät ihmiset eivät kunnioita kohtaamiaan ihmisiä, ja ainoa tavoite tuntuu olevan saada mahdollisimman moni johdatettua toistamaan niin sanottu syntisen rukous. Onko tämä lähimmäisen rakastamista?
Eräs usein kuultu perustelu tälle toiminnalle on se, että ihmisen pelastuminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Jos kristinusko on totta (mihin en tässä pyri ottamaan kantaa), ajatus on sinänsä oikea, mutta keinot väärät. Suuri osa ihmisistä luultavasti vain vihaa uskovia entistä enemmän, jos he kohtaavat tällaista välinpitämättömyyttä. Onko tämä asia, joka johtaa ihmisten pelastumiseen?
Vielä eräs ärsyttävä piirre on joidenkin uskovien reaktio tähän vihamielisyyteen. Raamatussa Jeesus ennustaa, että hänen seuraajiaan tullaan vihaamaan. Monet ottavat tämän yleisen vihamielisyyden todisteena Jeesuksen puolesta, vaikka viha on monesti omalla ylimielisyydellä aiheutettua.
Aktioiden puolesta on kyllä sanottava se, että niissä jaetaan ajoittain myös ilmaista ruokaa. Siitä iso plussa.
Raamattu kehottaa uskovia erityisesti keskinäiseen rakkauteen. Moni uskova on itsekin huomannut sen, että seurakuntien ja uskovien välillä ei suinkaan vallitse aina vahva yhteishenki. Eräs asia, joka saa monen seurakuntien ulkopuolisen halveksimaan uskovia, on kirkkokuntien väliset riidat. Kovan luokan helluntailaiset saattavat esimerkiksi pilkata luterilaisia maallistuneisuudesta tai kuolleisuudesta, ja vastavuoroisesti luterilaiset katsovat ylen helluntailaisia tunteiluun sortumisen ja fundamentalistisuuden takia.
Seuraan säännöllisesti erästä kristillistä keskustelupalstaa, mutta siellä jätän aina automaattisesti lukematta kaikki kastetta käsittelevät keskustelut. On uskomatonta, miten tästä asiasta saadaan käytyä niin ilkeämielisiä väittelyitä, että niitä ei voi juuri muiksi kuin kastesodiksi kutsua. Toinen yleinen tappelunaihe on naispappeus. (Saattaisi Jeesus tässäkin yhteydessä vihjata jotain mintusta, tillistä tai kuminasta.)
Seuraavanlaisiakin tarinoita olen kuullut ihmisten kirjoittamina. Ennen uskoontuloa uskovat olivat kovin ystävällisiä ja pitivät kovasti huolta. Sitten kun tuli uskoon ja alkoi käymään seurakunnassa, kukaan ei välttämättä tervehtinyt tai välittänyt millään muotoa. Tai saatan kuulla jonkun tilittävän hiukan katkeroituneena sitä, kuinka seurakunnassa saarnattiin kovasti rakkautta, mutta kun jäi pois seurakunnasta omien ongelmiensa vuoksi, kukaan ei kysellyt perään kuulumisia.
Kuten jo sanoin, monet uskovat ovat itsekin huomanneet tämän saman asian. Ehkä tämän vuoksi jotkut kertovat myös itse lausahdusta seurakunta on ainoa armeija maailmassa, joka ampuu omia haavoittuneitaan
.