Kristillisissä piireissä kuulee silloin tällöin kertomuksia yön aikana tapahtuneista yliluonnollisista asioista. Muistan esimerkiksi kertomuksen, jossa pastori ajoi poppamiehestä pahan hengen pois. Yöllä tämä henki tuli pastorin huoneeseen ja alkoi liikuttaa hänen sänkyään. Pastori komensi Jeesuksen nimessä hengen siirtämään hänen vuoteensa takaisin ja poistumaan. Tämän jälkeen pastori jatkoi uniaan.
Minua kiinnostaisi tietää, ovatko tämänkaltaiset kertomusket totta. Kokosin ei-uskovien kertomuksia yöllisistä kertomuksista täältä: Muut foorumit joissa käyt? +offtopic valve-/selkounet. Näitä kertomuksia kun lukee, alkaa pohtia, olisiko uskovienkin yliluonnolliset yölliset kokemukset vain unta.
Pari kertaa olen kokenut unihalvauksen. Toinen oli harmiton, mutta toisessa tuijotin tyttöystääni sängystä kuulemma todella pelästyneenä ja kykemättä liikkumaan, kun hän aamulla töihin lähteissään tuli jotain makkarista hakemaan. En tunnistanut häntä ja tilanne muutenkin tuntui joten yliluonnolliselta. Heräsin kun hän tarpeeksi monta kertaa toisteli nimeäni.
Sitten on pari sellaista unta joissa olen pelästynyt enemmän kuin koskaan missään. Molemmilla kerroilla heräsin normaalisti kesken unien. Sitten olin nukahtanut samantien "tajuamatta" sitä ja "herääminen" tapahtuikin sitten unessa jossa molemmilla kerroilla olin aivan tutussa paikassa, mutta pelästyin aivan helvetisti, että mitä minä täällä oikein olen. Ensimmäisellä kerralla olin huutanut aivan eläimellisesti ja säikäytin tyttöystäväni. Toisella kerralla pomppasin sängystä keskelle makuuhuonetta huutamaan, tällöin onneksi olin yksin kotona. Vieläkin kylmää kun ajattelen noita. Molemmilla kerroilla oli sen hetkisessä elämässä jotain stressiä.
Mä näin pienenä sellasen valveunen pari kertaa jossa mun huoneessa käveli mua kohti vittumaisen hitaasti joko aivan pimeä hahmo, joka vaan pelotti, (vaikea selitää) tai sitten sellainen The Ring-leffasta pelottavan näköinen vääntyny kasvoinen hahmo. Etkä pysty liikkumaan tai huutamaan.
Sen jälkeen suoraan sanoen joskus pelotti aivan perkeleesti nukkua yksin, aikuisenakin vielä joskus vastaavien jälkeen..ennen kun luin asiasta ja puhuin siitä ekaa kertaa, ei pelota enää.
Landellakin näin aina joskun kesäöisin kummituksia/muuta omituista. Yritä sitten selittää jollekkin niistä kun pitävät hulluna. Vaikka itse olit varma että ne oli totta, nyt tosin tiedän että eivät, mutta niin todellista.
Nykyään näen noita myös, eri variaatioilla, eivät vaan aina pelottavia, joskus jopa 'iloisia'.
Vaikka tiedät hereillä että ne on unta, et vaan prkl osaa unessa sitä sanoa itsellesi.
Ei ole omia kokemuksia, mutta aikoinaan asuin kimpassa mimmin kanssa, jolla heilahtelivat unet harva se yö valveunien ja unissakävelyn välimaastossa.
Aika hyvää komiikkaakin tuli kyllä välillä, kun kaveri meni aikaisemmin nukkumaan ja itse jäi vaikka katselemaan telkkaria. Jonkun reilun tunnin päästä sitten tyyppi pamahtaa olkkariin silmät selkosen selällään ja alkaa selittää jotain ihan usvaista tarinaa, joko minulle tai sitten jollekin ihan muulle, mutta minua tiukasti tapittaen.
Välillä oli myös jotain ihan omituisia touhuja keskellä yötä eli haetaan keittiöstä pussi jauhoja ja kipataan ne vessan lavuaariin. Sitten kun menee kyselemään että mitä ihmettä sä täällä koluat niin tulee kipakka vastaus: leivon tietysti!
Useimmiten sitten vähän aikaa puuhailtuaan pääsi takaisin sänkyyn ja välillä jopa muisti aamulla koko jutun ja ihmetteli itsekin että
Noi horrorsävytteiset jutut on tietty vähän ikävämpiä. Meillä jos olisi moisia alkanut näkyä niin mähän olisin joutunut nukkumaan toinen silmä auki kun ei tiedä koska se tulee leipäveitsen kanssa jonkun mörön kimppuun...
Tyttökaverilla on noita usein. Näkee vieraita ihmisiä, vanhuksia ja ötököitä. Seisoskelee yleensä sängyssä ja tutkii lattianrajaa. Pitää vähän rauhotella ja se siitä.
Hän on käynyt varmaan kaikki maailman testit, unitutkimukset ja psykologit mutta selvyyttä syyhyn ei ole tullut. Jotkut puhuvat että määrätyt lääkkeet tai huumeet aiheuttavat tälläisen muutoksen aivoissa. Tyttökaveri ei ole huumeita kokeillut mutta käytti aikoinaan teininä vahvoja aknelääkkeitä.
Mä havahdun aika usein siihen että mun kämpässä on enemmänkin porukkaa. Mä näen niiden kasvot mutta en pysty esim. tunnistamaan henkilön sukupuolta. Joskus oon heränny siihen et joku makaa mun vieressä ja tuijottaa mua suoraan silmiin n. 10cm päässä, ei sano mitään, makaa vaan ja katsoo. SE ON PELOTTAVA KOKEMUS!
Sitten oonkin löytäny itseni hyppimästä ympäri kämppää paniikissa. Toisaalta mulla on myös toistuva uni/valveuni, jossa mä olen jokinlainen etsivä. Mulla on ase ja lätkä ja mä liikun aina samoissa mestoissa eli tunnistan paikat mihin menen dejavu tyyliin. Unessa on usein kauheita ammuskelu sessioita tuntemattomien tyyppien kanssa öisissä rakennuksissa ja kauheeta pornoa silloin tällöin, viimeksi tais olla joku venäläinen naisagentti. that was cool...
Noi unet ja niiden toistuminen on selitetty johtuvan kovasta stressistä ja vilkkaasta mielikuvituksesta.
Itse kuuskytjotain- kiloisesta kynäniskanörtistä aloin treenailemaan ja myöhemmin sitten siirryin potkunyrkkeilyyn ja sittemmin takaisin bodipuolelle, ja samalla huomasin muutoksen noissa unissa. Eli nykyään pääsääntöisesti ne uhkaavat tilanteet ratkaistaan nyrkeillä 
Eikä ole vitsi, vaan siis ihan oikeasti. Tuo tervassa juokseminen on tuttuakin tutumpi tunne mutta kun tuli kroppaan pari kymppiä lihaa ja pari vuotta sai harjoitella oikein luvan kanssa päähänlyömistä niin unissa alkoi ihan konkreettisesti ottaa tilanteen haltuun. Välillä noita kauhu- unia tulee kuitenkin nähtyä kausiluontoisesti enemmänkin, nykyään vaan sitä pystyy jo pistämään hanttiinkin aika hyvin.
Kieltämättä vielä pientä epävarmuutta löytyy; En ole koskaan ketään päästellyt ihan 6-0 surutta turpaan joten joskus painajaisissa saatan pätkyttää vihamiestä aivan upeilla lyöntisarjoilla päin näköä mutta kaveri suhtautuu siihen lähinnä huumorilla. Pitäisi kai käydä ottamassa pari full-contact- sessiota niin saisi sitä itsevarmuutta siihen että kyllä niillä meikäläisenkin lyönneillä Nukkumatti tulee.
Kaveri oli yötä ja nukkui lattialla. Ensin näin jotain unta mihin heräsin, mutta sitten vasta alkoi tapahtumaan. Joka puolella huonetta käveli rapuja. Kaverin peiton päällä niitä meni ja muistaakseni seinilläkin. Olin ihan järjissäni ja hereillä, mutta joka puolella näkyi rapuja. Ymmärsin että ne olivat vain harhaa kun ei niitä kiinni saanut ja en mitään syytä keksinyt miksi niitä talviyönä kotona olisi. Ihmettelin niitä jonkin aikaa ja yritin nukkua, mutta ei heti uni tullut. Kun silmät aukaisi niin taas niitä näkyi. Lopulta sain nukuttua ja aamulla olivat ravut kadonneet. Alkoholia, huumeita, lääkkeitä tai mitään muutakaan aineita en ollut nauttinut.
Joo mulla oli sama juttu junnuna, sain unissa aina turpaan ja juoksin karkuun. Mutta kamppailulajien ja salilla käynnin jälkeen en oo pahemmin unissa karkuun juossu. Ehkä toi itsevarmuus kasvoi voimien mukana.
Tuli taas unista mieleen todella erikoinen tapahtuma joka tapahtui kotona pari vuotta sitten:
Heräsin yhtäkkiä keskellä yötä.
Olin aivan hereillä ja pystyin ajattelemaan aivan selkeästi jne.
Kävelin keittiöön juomaan hieman vettä janoon ja samalla kävelin olohuoneeseen. Jostain kumman syystä alkoi yhtäkkiä soimaan jossain päin kämppää joku biisi black-metal biisi ja hetken aikaa aivan kuin se olisi kuulostanut children of bodomilta.Musiikki oli todella selkeää mutta en millään löytänyt mistä se musiikki tulisi. Katsoin olohuoneessa stereoihin ja ne olivat kiinni.Katsoin keittiöön ja omaan huoneeseen mutta mistään sieltä ei tullut ääntä.Naapuristakaan ei ääni tullut koska se oli niin selkeä. Lopulta kun musiikkia oli soinut muutaman minuutin niin se loppui eikä sen koommin ole enään mitään kuullut. Jäi metallin kuuntelu tuon jälkeen vähän vähemmälle. 
Top3 valveunet:
-Otusten(käärmeiden, hyönteisten) näkeminen sängyssä. Johtaa sängystä pomppaamiseen, huutamiseen ja sängyn ympärillä pyörimiseen kunnes tajuaa todellisuuden. Tavallista nolompaa esim intin alokastuvassa, kuten allekirjoittaneella oli tapana käydä.
-Henkilön, otuksen, asian näkeminen huoneessa. Pieni säikähdys, mutta näitä osaa epäillä kokemuksesta joten saattaa pysyä rauhallisenakin. Outoa on että kohdetta voi tuijottaa minuutteja eikä se katoa. Hallu häviää kun kohdetta lähestyy. Asiaa edesauttaa olemassaolevat muodot, esim vaatemytty sohvalla, muttei tätä kuitenkaan pelkästään aiheuta. Niin todelliselta se näyttää.
Kerran heräsin nyrkin kokoisen koppakuoriaisen lentelyyn ja häirintään ja siitä johtuvaan omaan huutamiseen ja huoneessa poukkoiluun. Outoa tilanteessa oli se että huone oli täysin valaistu. Valtava koppis meni piiloon verhon taakse josta sitä olohuoneesta tulleen säikähtäneen tyttöystävän kanssa etsittiin. Mitään ei tietenkään siellä ollut.
-Äänet. Mahdollisesti näitä aiheuttaa rappukäytävästä tulevat oikeat äänet, kuulostaa vain erittäin voimakkaalta, kuin joku puhuisi huoneessa. Heräät ääneen ja mahdollisesti koet edellämainittujen kaltaisen visuaalisen harhan. Esim käsi joka hamuilee ovea auki postiluukusta käsin. Tai joku seisoo huoneessa, parvekkeen oven takana tms. Ääniharha voimistaa visuaalisen harhan pelottavuutta.
Mut sit mulla on joskus sellasia painajaisia, joissa yleensä poikkeuksetta näen tai kuulen jotain yliluonnollista, esim. joku haamu liikkuu mun kämpässä tai joku vainaja puhuu mulle. Sit niissä on yleensä aina mukana jotain muita tyyppejä, jotka eivät näe/kuule samaa ku minä. Sit mulle iskee siinä unessa ihan hirvee paniikki ja yritän epätoivoisesti ajatella, että tän on pakko olla unta ja mun on pakko saada itseni hereille. Mut se ei onnistu tai sit joskus mukamas herään ja ajattelen, että nyt on vaara ohi mut sit se sama tilanne iskee päälle välittömästi ja aiheuttaa ihan järkyttävää ahdistusta. Siinä kohtaa yleensä herään oikeesti ja vähän aikaa on täysin epätodellinen olo, en esim. tunnista omaa huonettani vaikka silmät on jo auki. Mut en tiedä sitten, olisko toi varsinainen valveuni koska yleensä en kyllä näe niitä haamuja tai muita örkkejä enää sitten, kun oikeasti avaan silmät. Mut en silti heti tajua olevani hereillä ja se unessa ollut ahdistus on päällä tosi kovana vielä silloinkin. Näistä jää yleensä tosi karsee fiilis ja on pakko nousta kunnolla ylös ja vaikka käydä juomassa tai jotain, että ikään kuin onnistuu lopullisesti vakuuttamaan itsensä valveillaolon realiteeteista.
Valveunia tulee aina välillä katseltua, yleensä ovat aika ahdistavia. Lähinnä niitä tulee kun on ongelmia mistä stressaan turhan paljon, lähinnä siis ihmissuhdekiemuroiden takia. Vähän aikaa sitten näin tälläisen.
En pystynyt liikkumaan ja minua kohti tuli joka puolelta hitaasti kävellen eläviä ruumiita. (tosi tyylikkäitä, puoliksi mädäntyneitä ja terävillä hampailla varustettuja, lipoivat kieltään kävellessään) Juuri kun yksi niistä kumartui puremaan kaulaani, tajusin että tän täytyy olla unta. Pakotin silmäni auki ja tajusin olevani omassa sängyssäni. Ruumiit vaan ei kadonneet enkä edelleenkään pystynyt liikkumaan. Vasta kun hirviö puri kaulaan, pystyin yhtäkkiä liikkumaan ja huidoin sitä kauemmaksi.
Kädet huitoivat tyhjää. Hyökkäsin äkkiä valokatkaisijalle ja sytytin valot, mutta oliot eivät hävinneet. Nyt ne olivat reunoiltaan hieman epäselvempiä, mutta kuitenkin hyvin todellisen näköisiä.
Vähitellen hahmot kuitenkin muuttuivat läpinäkyviksi ja hävisivät.
Jälkeenpäin piti tarkistaa että ikkuna on varmasti kiinni ja mikä tärkeintä, kaulassa ei ollut puremajälkiä.
Kuulostaa pöljältä, mutta oliot vaikuttivat niin todellisilta.
Tuttua on täälläkin unissaan sekoilu. Viimeisimpänä mainittakoon uni, jossa olin hereillä ja loikoilin sängyn päällä selällään. Kattelin kun sellasia paistinpannun kokosia tarantelloja liikuskeli hitaasti katossa sängyn yläpuolella. Paniikki iski, kun ne hämähäkit alkoivat tippua yksitellen päälleni. Heräsin keskeltä huonetta yltä päältä hiessä ja peittoa vimmatusti ravistellen.
Unissa "halvaantumisesta" on myös kokemuksia. Heräsin yöllä ja ajattelin nousta käymään vessassa. En vaan pystynyt liikkumaan ollenkaan. Kerkesin siinä pohtia tilannetta melko pitkään ja mielessä pyörivät ajatukset halvaantumisesta. Tilanne raukesi onneksi niin, että sain hetken päästä liikutettua päätä, sen jälkeen käsiä ja hetken perästä jalkoja ja pääsin kuin pääsinkin vessaan.
Ei vaan tullut uni enää loppuyönä, eikä meinannut tulla vielä seuraavanakaan.
Ei ole pitkä kun kerran yöllä heräsin ja huomasin että suoraan pääni päällä on hämähäkin verkko ja iso hämähäkki. Araknofobisena ihmisenä hyppäsin sängyn toiseen päähän ja olin näkeväni hämähäkkejä joka paikassa. Laitoin valot päälle ja katsoin sängynpäädyn ja lämpöpatterin kulmaa missä luulin verkon olevan ja mitään ei näkynyt. Olin muuten täysin järjissäni ja käännyin toisinpäin sängyssäni ettei kuviteltu verkko tulisi suoraan pääni päälle ja laitoin valot pois, kun heti iski silmääni hämähäkki joka tippui patterin taakse. Laitoin taas valot päälle ja tutkin patterin taustan ja mitään ei taaskaan löytynyt. Todistelin itselleni että verkkoa ei ole ja käännyin taas oikeinpäin sängyssä ja nukahdin. Aamulla en löytänyt mitään todisteita hämähäkeistä. Kaikki yöllä tapahtuneet koin mielestäni aivan järjissäni. Se verkko oli aivan kuin todellinen naaman päällä kun yöllä heräsin.
Koin muutama päivä sitten elämäni ensimmäisen unihäiriön. Siinä esiintyi monia elementtejä näistä offtopic-kertomuksista.
"Heräsin" aamulla useamman kerran unestani vain havaitakseni, että maailma tuntui jotenkin epätodelta ja kohtaamani ihmiset muuttuivat The Ring -leffan naamanvääntelymonstereiksi, joita varmuuden vuoksi tietysti mätkin lyttyyn. Jossain vaiheessa ehdin unessani ajatella, että tällaista on varmaan helvetissä: hyytävä pelko vallitsee kaikkialla ja demoneja sataa taivaalta kimppuun, vaikka niitä kuinka pistää tainnoksiin.
Onneksi muistin noissa unijaksoissa lukemiani juttuja unihäiriöstä ja tajusin, että kyse on juuri siitä. En vain kyennyt heräämään aidosti kuin vasta jonkin ajan kuluttua (minuutteja tai tunteja?). Mielessä vilahti pelko, että jos tästä ei enää herääkään, niin mitä sitten...
Unihäiriöunessani en kyennyt (tai muistanut) lentämään Teräsmiehen tapaan, vaikka harrastankin sitä oikeastaan joka kerta. Foorumin kirjoittajilta on tullut arvokasta tietoa siitä, miten toimia häiriön mahdollisesti uusiutuessa. Kunpa vain muisti pelaisi edes välttävästi, jos tai kun... Nimittäin kyseinen uneskelu oli hyvin vastenmielistä.
Kerran muistan nähneeni valveunen - ja tulen varmaan aina muistamaankin sen. Sängyn vierellä oli jokin punatulkun kokoinen, kolibrilta näyttänyt hyönteinen. Kaappasin sen muka peiton sisään, paiskasin peiton sängylle ja aloin kiukulla hakata peittoa. Sydän löi varmaan kahtasataa ja adrenaliinia virtasi. Pieksin nyrkein sitä ötökkää ja peittoa aivan älyttömän kauan. Oli aika voittajafiilis, kun katsoin peiton sisään enkä löytänyt sieltä mitään eksoottiseen eläimeen viittaavaa.