Olen miettinyt, mitä on henki, sielu, ruumis, sydän, psyyke, tietoisuus, minä, elämä, ymmärrys, mieli, henkilö jne. Raamatun mukaan kuitenkin nämä ovat suurimmaksi samoja asioita, sillä Raamattu käyttää kaikista samaa sanaa. Esimerkiksi seuraava raamatunpaikka, jossa englanninkielisessä käännöksessä on käytetty sanaa elävä sielu, sisältää sanan, joka tarkoittaa "soul, self, life, creature, person, appetite, mind, living being, desire, emotion, passion":
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Ei siis tarvitse erikseen miettiä, mikä on sielu ja mikä henki, sillä ne ovat sama asia.
Ei ole itsestään selvää, että sielu sijaitsisi jossakin päin ihmisen ruumista. On kuitenkin selvää, että se vaikuttaa johonkin ihmisen ruumiissa. Tässä tekstissä sijaitseminen tarkoittaa lähinnä sitä, että sielu vaikuttaa ruumiseen kyseisen ruumiinosan kautta.
Minua kiinnostaisi tietää, mihin muistomme ja tietomme varastoituvat. Aivoihinko? Ainakin jos aivot vahingoittuvat, ihmisen muisti saattaa kadota. Toisaalta esimerkiksi rikas mies muisti tuonelassa maallisen elämänsä asioita:
Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.
Varastoituvatko muistot sittenkin sieluun? Miksi kuitenkin aivoista voidaan osoittaa alueita, jotka ovat aktiivisia, kun ihminen muistelee? Miksi niiden tuhoutuminen voi johtaa muistinmenetykseen?
Varastoituvatko muistot sitten sekä sieluun että aivoihin? Eikö tämä olisi epäkäytännöllistä?
On mielenkiintoista, että ihminen, jonka aivokurkiainen (kahta aivopuoliskoa yhdistävä osa) on katkaistu, käyttäytyy, kuin hänen sisällään olisi kaksi henkilöä. Näitä kahta aivopuoliskoa voidaan haastatella tällöin erikseen ja niiden tietämättä toisistaan. Aikoinaan mietin, kummassa aivopuoliskossa sielu tällöin sijaitsee, mutta ilmeisesti aivopuoliskot eivät ole tällöinkään täysin irti toisistaan vaan niillä on yhteisiä osia. Sielu siis sijaitsee edelleen aivoissa, jos sijaitsee.
Jotkut ajattelevat, että ihmisen sielu on sydämessä. Vaihtuuko kuitenkin ihmisen sydän, kun hänelle tehdään sydämensiirto? Katoaako hänen sielunsa, kun hänelle asennetaan tekosydän? Ei kaiketi.
Jotkut ajattelevat, että sielu on veressä, koska Raamattu sanoo:
Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. Sen tähden minä sanon israelilaisille: yksikään teistä ei saa syödä verta, eikä sitä myöskään saa syödä kukaan teidän keskuudessanne asuva siirtolainen. - - sillä veressä on jokaisen elävän olennon elämänvoima. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään elävän olennon verta, sillä veressä on sen elämänvoima. Jokainen, joka syö verta, on poistettava kansansa keskuudesta.
Mitähän ihmisen sielulle kuitenkin tapahtuu, jos koko hänen verensä vaihdetaan toisen henkilön veren kanssa? Veikkaanpa, että hänelle ei kävisi mitään yliluonnollista. Voi olla, että tällaisia operaatioita on jouduttu tekemäänkin. Verensiirrossakaan ihmisen sielu ei sekoitu veren antajan sieluun.
Monet uskovat vastustavat aborttia siksi, että he uskovat, että ihmisellä on sielu jo hedelmöittyneenä munasoluna. Tätä uskomusta vastaan on kuitenkin helppo esittää todisteita.
Identtiset kaksoset syntyvät hedelmöittyneestä munasolusta tai alkiosta, joka syystä tai toisesta jakautuu kahtia. Molemmista tulee erillisiä yksilöitä. Jos hedelmöittyneellä munasolulla on jo sielu, jakautuuko sielu kahtia identtisille kaksosille? Tämä on selvästikin järjetöntä, joten hedelmöittyneellä munasolulla ei ole sielua. Antaako Jumala sitten uuden sielun toiselle solulle jakautumisen yhteydessä? Kumpi kuitenkin saa pitää alkuperäisen sielun ja kumpi saa uuden?
Oletetaanpa, että hedelmöittyneellä munasolulla olisi kuitenkin sielu. Missä se sijaitsisi? Sellaisella alkiolla ei ole vielä aivoja, sydäntä eikä verenkiertoa.
Kantasolut ovat soluja, jotka pystyvät erikoistumaan miksi tahansa kehon soluiksi. Kuvittelisin, että ne pystyvät erikoistumaan myös hedelmöittyneiksi munasoluiksi, tai ainakin joskus tulevaisuudessa keksitään keino saada ne tekemään niin. Kysymys kuuluu: onko kantasoluillakin sielu, jos ne kerran voivat kehittyä kokonaisiksi ihmisolennoiksi?
Helpoin selitys tälle kaikelle on se, että hedelmöittyneellä munasolulla ei ole sielua.
On olemassa psyykkinen tila, jota kutsutaan sivupersoonahäiriöksi. Siinä ihmisllä voi olla useampi erilainen persoona sisällään, joista yksi on vuorollaan hallitsevassa asemassa. Muut persoonat eivät välttämättä muista toisena persoonina tehtyjä asioita. Tätä tilaa kutsutaan ilmeisesti virheellisesti joskus skitsofreniaksi, vaikka se ei ole sen oikea nimi.
Mikä on persoonan määritelmä? Persoonalla on luultavasti ainakin omat muistot. Persoona luultavasti käyttäytyy itselleen ominaisella tavalla. Sillä on oma tietoisuus. Myös sielulla on luultavasti samoja ominaisuuksia. Sielulla voi olla myös muita, hengellisiä ominaisuuksia, mutta niin voi olla myös persoonallakin, mutta emme vain näe niitä. Näyttäisi myös siltä, että heprea käyttää samaa sanaa sielusta ja persoonasta. Kokeilepa vaikka syöttää heprean sana 05315 Blue Letter Biblen Strong-hakuun. Ei olisi siis mitenkään perusteetonta olettaa, että persoona ja sielu ovat sama asia.
Vai olisiko? Jos yhdessä ruumiissa voi olla useampi persoona eli sielu, mitä se merkitsisi uskoville? Sitäkö, että sielu onkin itse asiassa vain ihmisaivojen tuote?
Voidaan tietenkin väittää, että sivupersoonahäiriö johtuu henkilön sisällä olevista pahoista hengistä. Useimmat uskovat kuitenkin ajattelevat, ettei uskovassa voi olla pahoja henkiä (vaikka pahat henget voivatkin kiusata häntä). Internet näyttäisi olevan toista mieltä. Woman healed of Dissociative Identity Disorder kertoo ilmeisesti uskovasta naisesta, joka parantuu sivupersoonahäiriöstä.
Myös toinen kristillinen sivusto väittää, ettei sivupersoonähäiriö johdu demoneista: What is DID? He esittävät muun muassa kysymyksen, miten henkilö voi vapautua demoneista vain terapian voimin.
Persoonan määritelmä
Sivupersoonahäiriö
Kaiken tämän perusteella pidän todennäköisenä sitä, että ihmisellä ei ole aineetonta sielua eikä henkeä.