Syntiinlankeemus on yksi kristinuskon perustavampia laatua olevia asioita. Vaikka monille uskoville se onkin lähes itsestäänselvyys, se on omasta mielestäni eräs kristinuskon ongelmallisimpia oppeja.
Vaikka tämän esseen otsikko viittaakiin nimenomaan syntiinlankeemuksen loogisiin ongelmiin, niin suuri osa ongelmista on kytköksissä myös muuhun osaan Raamatusta.
Itselleni ehkä järjettömimmältä tuntuva asia syntiinlankeemuksessa on, miksi Jumala loi ihmiselle mahdollisuuden langeta syntiin. Mielestäni kaikki olisi ollut niin paljon yksinkertaisempaa, jos hyvän- ja pahantiedon puuta ei olisi ollut. Toisaalta jos sen oli pakko olla olemassa, niin olisin ainakin kuvitellut, ettei Jumala ainakaan loisi mitään houkutuksia maistaa puun hedelmää. Raamattu kuitenkin sanoo:
puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä
Koen tämän olevan ristiriidassa Jumalan väitetyn rakkauden kanssa. En saa Raamatun lehdiltä vaikutelmaa, että tämä oli tarkkaan suunnitellun, rakastavan suunnitelman tuotos. Pikemminkin kertomus syntiinlankeemuksesta herättää ajatuksen olennosta, joka kiusaa ihmisiä tahallaan. Muutenkin suuri osa Vanhaa testamenttia tuo mieleeni enemmän kiukuttelevan lapsen kuin kaikkivaltiaan, viisaan luojajumalan.
Esittämäni kysymys on melko yleinen, ja monella uskovalla onkin siihen vakiovastaus: "Jumala ei tahtonut luoda ihmisestä robottia, joka ei voinut tehdä muuta, kuin rakastaa häntä." En ymmärrä kuitenkaan tämän ajatuksen logiikkaa. Miten niin ihminen on robotti, jos hän ei voisi tehdä pahaa? Eikö ihminen pysty toimimaan vapaasti, vaikka häneltä puuttuisi kyky tehdä pahaa?
Tässä käsityksessä on nähdäkseni vielä eräs ongelma. Ilmeisesti ihminen ei nimittäin pysty enää taivaassa lankeamaan syntiin. Tarkoittaako tämä sitä, että taivaassa ihmiset ovat robotteja?
Oletetaan kuitenkin todeksi seuraavaa: ihmisellä ei olisi ollut vapaata tahtoa, jos hän ei olisi voinut tehdä pahaa. Miksei hän ole robotti siksi, ettei hän pysty tappamaan Jumalaa? Kysymys voi vaikuttaa absurdilta, mutta mielestäni tarkemmin ajateltuna se on hyvä kysymys. Ihminen olisi varmastikin voinut yrittää tehdä syntiä tai valita pahan, jos hän olisi ollut lankeamaton, mutta hän ei olisi pystynyt. Koska ihminen saattoi langeta, hän saattoi tehdä pahaa. Ihminen voi yrittää tappaa Jumalan, mutta hän ei pysty.
Onko ihmisellä, joka ei pysty langeta, ja ihmisellä, joka ei pysty tappamaan Jumalaa, mitään kategorista eroa? Ei mielestäni ainakaan siinä, mitä ihminen valitsee tai haluaa tehdä (haluaa kokeilla tehdä pahaa tai tappaa Jumalan). Ei myöskään siinä, pystyykö hän tekemään tietyn asian (ei pysty).
Kysymys on siitä, mikä on vapauden tai vapaan tahdon määritelmä. Monelle se sisältää ajatuksen, että pitää pystyä tekemään pahaa. Miksi asia olisi näin?
Toinen paha kompastuskivi syntiinlankeemuksessa on, miksi Jumala rankaisi siitä niin kovasti. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen joutuu helvettiin pohjimmiltaan sen seurauksena, että hän sattui ottamaan hedelmän väärästä puusta. En ymmärrä, mikä järki on tämän rangaistuksen kovuudessa. Rankaiseeko maallinen isä kymmenen vuoden päivittäisellä hakkaamisella, jos lapsi kielloista huolimatta syö omenan? (Ja miksei lapsi ylipäänsä saisi syödä omenaa?)
Jumalan antama rangaistus oli mielestäni suhteeton, koska nähdäkseni hän oli itse vastuussa lankeamisesta. Tämä väite on monelle varmasti kova pala purtavaksi, mutta tarkemmin ajateltuna tämä on mielestäni ainoa looginen johtopäätös.. Eikö rakentaja yleensä ole itse vastuussa luomuksestaan? Jos yhtiö rakentaa talon, joka sortuu ennen aikojaan, eikö yhtiö panna tästä syytteeseen? Jos ohjelmoija tekee ohjelman, joka on täynnä tietoturva-aukkoja, eikö hän ole niistä vastuussa? Jos Jumala luo ihmisen erittäin taipuvaiseksi lankeamaan, eikö hän itse ole siitä vastuussa?
Olen ihmetellyt myös, miksi Jumala loi ampiaiselle pistimen tai käärmeelle myrkkyhampaat. Jumala, jonka pitäisi olla rakastava, luo tuskan ja kärsimyksen välikappaleita luomakuntaansa. Raamattu ehkä sanoo Jumalan olevan rakastava, mutta ainakin itse olen lukevinani Raamatusta jotain muuta. Miksi Jumala pahensi ihmisen kärsimystä luomalla nämä ja monta muuta kivuliasta asiaa?
Pohdin aikoinaan sitäkin, mikä oli matematiikan kannalta todennäköisyys, että ihminen lankesi. Ilmeisesti Jumala odotti ihmisen olevan ikuisesti syömättä kielletystä puusta. Todennäköisyyslaskennassa on sääntö, jonka mukaan äärimmäisen epätodennäköinenkin asia tapahtuu varmasti, jos aikaa on äärettömästi. Ihmisellä oli pieni todennäköisyys syödä kielletystä puusta ja aikaa oli äärettömästi, joten nähdäkseni oli väistämätöntä, että hän lankeaisi. Koska Jumala on kaikkitietävä, hän tiesi tämän. Tässä vaiheessa on hyvä kysyä, mikä oli loppujen lopuksi Jumalan osuus ihmisen lankeamisessa.
Asiaan liittyy vielä eräs ongelma, joka on luonteeltaan lähes puhtaasti looginen tai filosofinen. Miten Aadam ja Eeva saattoivat tehdä pahaa, jos he eivät vielä tienneet, mitä se on? Miten voi syyllistyä rikkeeseen, joka tuli rikkeeksi vasta samalla hetkellä, kun se tehtiin?
Eräs länsimaisen oikeuskäsityksen peruspilareita on käsittääkseni, ettei ketään voida tuomita rikoksesta, joka ei tekohetkellä vielä ollut rikos. Voidaan tietenkin väittää, että puusta ottaminen oli synti jo ennen, kuin syntiin langettiin, mutta saattoivatko Aadam ja Eeva syyllistyä siihen vielä silloin? Toinen länsimainen oikeuskäsitys on se, ettei ketään voida tuomita rikoksesta, jos tekijä ei ymmärtänyt (eikä erityisesti voinut ymmärtää) sen olevan rikos. Jos Aadam ja Eeva olivat lasten tavoin autuaan tietämättömiä mistään pahasta, niin onko oikeudenmukaista rangaista heitä jostain?
Sitäkin voisi kysyä, mikä oli Jumalan motiivi kieltää hedelmän ottaminen. Voidaan ajatella, että jos Aadam ja Eeva eivät olisi ottaneet puun hedelmää, he olisivat eläneet tietämättöminä ja tottelevaisina. He olisivat ehkä olleet onnellisia, mutta kertooko se jotain Jumalasta, ettei ihminen saanut tietää? En ota tähän itse kantaa, vaan annan lukijan itse miettiä asiaa.